Rauhantervehdyksen verkkolehti - etusivulle Rauhantervehdyksen verkkolehti - etusivulle
Etusivu | Anna palautetta | Yhteystiedot Su 25.6.2017 Uuno

 

Kirkonmiehet saamelaiskansan asialla

Oulun yliopiston saamelaisen kulttuurin professori Veli-Pekka Lehtolan tuore kirja Saamelaiset suomalaiset – kohtaamisia 1896–1953 käsittelee nimensä mukaisesti Suomen saamelaisten historiaa 1900-luvun alkupuolella. Tähän aikaan sisältyy myös runsaasti kirkollisia ja uskonnollisia asioita.
   Lehtolan käsittelemänä aikakautena Suomen luterilaisella kirkolla ei ollut johdonmukaista yhtenäistä  saamelaispolitiikkaa. Käytännössä se noudatteli yksittäisten henkilöiden asenteita. Saamelaisten ja erityisesti saamen kielen asemaa puolustivat voimakkaasti Oulun hiippakunnan piispat Gustaf Johansson ja J.R. Koskimies sekä kirkkoherrat Tuomo Itkonen Inarista ja Erkki Vuornos Utsjoelta.

Kolmen
kirkon Lappi

Lestadiolaisuus oli huomattava uskonnollinen suuntaus saamelaisten keskuudessa. Se oli levinnyt Norjasta harvaanasutuille alueille lähellä rajaa, missä luterilaiset papit harvoin pystyivät käymään.
   Varsinaisen papiston puutteessa lestadiolaiset maallikkosaarnaajat täyttivät tyhjiön. Vuonna 1920 Suomen yhteyteen tuli Petsamon mukana myös muutama sata ortodoksista kolttasaamelaista.
   Omalaatuisella tavalla lestadiolaisuus sekä tuki että vastusti perinteisen saamelaisen kulttuurin eri osa-alueita. Se vastusti uudenaikaisen maailman houkutuksia, ja siksi saamen kielen aseman säilyi vahvana lestadiolaisten keskuudessa. Toisaalta vaatimattomuutta korostava lestadiolaisuus paheksui esimerkiksi perinteisiä värikkäitä saamelaisasuja sekä tanssia ja joikaamista.
   Luterilainen kirkko houkutteli pappeja Lappiin lukemalla siellä suoritetut työvuodet hyväksi kaksinkertaisena. Lisäksi saamen kielen osaamisesta maksettiin lisäpalkkaa. Tästä huolimatta papeista oli jatkuva pula. Monet käyttivät tilannetta hyväksi ja toimivat Lapissa vain yhden kuusivuotiskauden ja hakivat sen jälkeen virkoja etelästä.

Kirkko ja
kielikysymys

Alkeisopetuksen järjestäminen siirtyi kirkolta valtion hoidettavaksi vuosisadan vaihteessa. Lapissa kirkon kiertävät katekeettakoulut pysyivät kuitenkin tärkeinä vielä kauan, sillä harvaanasutulla alueella kansakoulut pystyivät tavoittamaan vain pienen osan väestöä.
   Useat kirkonmiehet toivoivat saamelaislasten opettamista heidän omalla kielellään. Saamenkielinen opetus sai vastustusta monelta suunnalta. Jotkut näkivät saamelaisen kulttuurin häviävän osana luonnollista kehityskulkua sitä elinvoimaisemman suomalaisen kulttuurin edessä. Siksi saamen kielen tukeminen oli tarpeetonta tuhlausta.
   Eräs peruste saamenkielistä opetusta vastaan oli, että saamelaiset vanhemmat itse toivoivat suomenkielistä opetusta. Veli-Pekka Lehtolan mielestä vanhemmat katsoivat lasten oppivan saamen kielen kotona, ja suomen kielen osaaminen olisi lapsille hyödyllinen taito. Tuolloin saame oli alueen valtakieli, eikä suomen kieli uhannut sen asemaa.
   – Toive liittyi sen ajan tilanteeseen, eikä sitä pidä soveltaa nykypäivään, Lehtola muistuttaa.

Ylä- ja
alamäkiä

Sotien jälkeen oppivelvollisuuslain muutos siirsi kaiken alkeisopetuksen pysyviin kansakouluihin. Tämä oli viimeinen isku vanhalle katekeettajärjestelmälle. Monet lapset asuivat nyt koulun asuntoloissa talvet kaukana kotoa. Kouluympäristö oli suomenkielinen, eikä opettajia velvoitettu opettamaan saameksi.
   – Saamen kielen aseman voi sanoa jopa romahtaneen, Lehtola kuvailee.
   Tärkeä oppilaitos saamelaisille oli vuonna 1953 perustettu Saamelaisten kristillinen kansanopisto. Tämä oli ensimmäinen saamenkielistä jatkokoulutusta tarjonnut oppilaitos Suomessa. Kiistaa kuitenkin aiheutti suunnitteluvaiheessa erityisesti opiston luterilaisuus, jonka pelättiin asettavan lestadiolaiset, ortodoksit
ja vapaa-ajattelijat huonompaan asemaan.
   Nämä pelot osoittautuivat liioitelluiksi. Opistosta muodostui tärkeä opinahjo saamelaisnuorille.

TIMO TAKALO
Veli-Pekka Lehtolan kirjan Saamelaiset suomalaiset – kohtaamisia 1896–1953 julkistamistilaisuus on Inarissa 4. helmikuuta Saamelaiset kirkossa -seminaarin yhteydessä.

Lue täältä juttu saamelaisseminaarista.

Oulun yliopiston saamelaisen kulttuurin professorin Veli-Pekka Lehtolan työhuonetta koristaa Juhani Jomppasta, "saamelaisten
gentlemannia", esittävä maalaus vuodelta 1929. Jomppanen on yksi Lehtolan teoksen näkyvimpiä hahmoja.
Kuva: Elsi Salovaara

Isokatu 17 (4.krs), 90100 Oulu, Puhelin 044 5626 450 toimitus@rauhantervehdys.fi
Rauhan Tervehdyksen etusivulle Hailuoto Liminka Lumijoki Muhos Siikalatva Tyrnävä